Läksin käymään Ruissalossa.
Toivonniemeen kun saavuin, huomasin,
että siellähän oli elämää. -

Siellä missä autoja, siellä myös (ihmis-)elämää.
Yleensä lyhyehkön kävelymatkan päässä.

Askeleet siis Heli-standin ohi...


   

Elovalkeat tulossa, kertoi ilmoitustaulu.
Hyvä homma. Olen paikalla silloin.

Askel taas peremmälle...



Aina leppoisa KATA-ryhmä ja vieraileva luennoitsijatähti istuivat iltapäiväkahvilla.
Pyysivät ystävällisesti pöytäänkin. Kahville.

Matka jatkui...


   .


Rannan pihlaja syysmorsiamena. Viehko on.




 


Pieni tammi siinä vierellä.
Kivikon saartamana ei koskaan luovuta.
Sitkeäasti taistelee ja pontevia ovat syksyn terhot.





Vähän matkaa vielä.
Päivän tähtiesiintyjä astuu kohta lauteille...










Pian esirippu aukeaa.
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
Nyt on hetkeni! Kamera sarjatulelle!
-
-
-
-
Tässä saapuu hän, jonka kuvaamista kauan toivoin.
-
-
-
-
-
-




Pieni sisilisko.
Hauska vekkuli.


-
-
-
-
-
-
Kotiin päin vei kohta matka.
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
 -


Pitkätukkapoikia kävin vielä jututtamassa.







Ja kas. Risteyksessä Helena, Kaisa ja Aulis.
Siispä lauletaan:


 

"Vielä on kesää jäljellä,
vielä tulee kauniita päiviä,
vielä voit löytää ystävän,
vielä tilaisuuden saat."





"Mutta vielä tulee noita
lämpimiä öitä joita
sä koko pitkän talven
jaksoit odottaa."



 

"Kesä sulle paljon antaa,
lämpö sylissään kun kantaa,
sen hetken toivot ikuisesti kestävän."

(San. Mamba/Tero Vaara: "Vielä on kesää jäljellä)