Silja siellä kulkee ja kuvaaja muistelee tulien aikaa.
Neljäkymmentä seitsemän vuotta sitten,
eräät muinaistulet syttyivät ja onneksi nopeasti sammuivat.

Olin juuri päässyt kansakoulun ensimmäiseltä luokalta.
Elämän ensimmäinen tulitikkuleikki - Meinasin polttaa kotimme ulkohuussin.
Mutta isä sen parilla vesisankolla pelasti.
Ja selkääni sain. Opiksi ja ojennukseksi.

Nämä muinaistulet mielessäni astelin Toivonniemen Hotelli Helpotukseen.



Kun oven avasin,



näkymä varsin idyllinen. Paavo juoksee.





Askeleet takaisin rantaan,
matkalla  katse luumupuuhun.