Saunatien varrella ruusupensas kukkii vielä.

Elokuun alun nuppu koukistaa kulkijan polvet ja saa miettelijääksi.

Kun siinä vierellä toinen, samaa pensasta, taipumaan jo alkaa sateen voimasta.

Ja kun katseensa kääntää, ei terälehtiä enää,

ei kauan pysähdy kulkijan silmä tässä.

Nopeaa on elämän kierto. Humaus vain ja aamuaurinko kaartanut keskipäivän taivaalle.

Vielä tovi ja iltaruskoa katsellaan.

Pienet kengät kalliolla, täyteen mittaan viruvat, humaus vain.

 

Mutta vain terälehdet tippuivat, muistathan kuvan -

Takaa pilkottaa kypsyvä marja, ei välitä syksyn kylmästä ei sateesta.

Kohta ylväänä punertaa, sisällä tuhannet terälehdet lähtökuopissaan.

Aika kantaa lastaan. Niin jatkuu elämä.