Yläkerran ikkunasta avautuu näkymä pihalle. Kun kaulaansa kurkottaa,



näkee kun ihmiset istuvat, katselevat ja kuuntelevat.





Välillä tarinoidaan ja välillä kuvaajan läsnäolo hiljentää seurueen. Mutta vain hetkeksi.
Ja kauniita ovat kesäleidien värit.




Puheenjohtajan tervehdystä kuunnellaan seisten



ja istuen



ja myös hieman pää kallellaan.







"Ennen vanhaan, kun tää meidän flikka oli pienempi,



tuosta uitiin vastarannalle. Eikä ollu aina venettä vierellä." 



Pyörällä Toivonniemeen. Nyt maistuu kahvi.



Hattu on kesän parhaimpia pukimia!





Vieraskirjaan kertynyt nimiä.



Eikä tässä vielä ihan kaikki.



"Ohoh. Se oon mää. Pienenä. Mää oon tosa!"



"Äiti pienenä. Hassua."